Puolikas peli WSoM-säännöillä
Tämänpäiväisen peli-illan ohjelmassa oli mahjongia, ensimmäinen peli uusilla tiililläni. Hyvin toimivat, ja ilo noita oli katsella pelatessa. Kukaan ei edes tehnyt klassista ”onko minulla tiili väärinpäin kädessä”-kömmähdystä puhtaanvalkoisilla lohikäärmeillä. Vaikutti myös siltä, että kiinalaisista numeroistakaan ei tällä kertaa ollut kummemmin vaivaa.
Sääntöinä kokeiltiin tällä kertaa World Series -sääntöjä ja luulenpa, että olen löytänyt suosikkini. Ei vähiten siksi, että voitin. World Seriesin pistekädet ovat mukava valikoima, joka kattaa kaikki olennaisimmat kädet. Valikoima tuntuisi hyvin tasapainotetulta ja viiden pisteen minimi on juuri sopivan haastava.
Viisi pistettä tarkoittaa siis tässä tapauksessa mitä tahansa kortilta löytyvää kättä. Roskakäsillä haetaan siis joko pelkkiä choweja, tuuli- tai lohikäärmepungeja, kongia tai suljettua kättä, ne kai ne helpoimmat suoritukset ovat. Ei siis lähellekään yhtä haastava, kuin vaikkapa virallisten sääntöjen kahdeksan pistettä, mutta vähän joutuu miettimään, mistä pisteensä hakee.
Pelasimme puolikkaan, aikarajoitusten ja hitaan pelaamisen vuoksi kokonaista peliä ei kannattanut haikailla. Peli alkoi omaan makuuni varsin mukavasti, kun voitin ensimmäisellä tuulikierroksella kaikki neljä kättä. Kolme ensimmäistä olivat pikkujuttuja — 10, 10 ja 15 pistettä — mutta neljännellä tärähti 135 pistettä. Pungikäsi (30 p.), yksi kong (5 p.) ja sitten se kirsikka kakun päällä: kolme peräkkäistä pungia (100 p.).
Jännitystä lisäsi se, että odotin kahta tiiltä, joista vain toinen viimeisteli 135 pisteen käden, toisella olisi jäänyt kolme peräkkäistä pungia saamatta. Olin päättänyt, että ensimmäinen otetaan ja onni oli myötä, kun parempi tuli ensin.
Sen jälkeen en sitten mitään voittanutkaan, mutta eipä tuo mitään. Viides käsi meni toiselle Mikolle — 10 pisteen roskaa — jonka jälkeen Riku napsi loput kolme: 10, 15 ja 30 pistettä. Näin ollen lopputuloksiksi kirjattiin minulle 450 pistettä, Rikulle 75, Ollille -125 (ei yhtään voittoa, mutta ei kalliita viskauksiakaan) ja Mikolle -400.
Täytyy nyt vielä jutella Lautapeliseuran foorumilla, mitä pojat säännöistä tykkäsivät, mutta luulen, että näillä mennään jatkossa. Peliajan ennakoimistakin auttaa, kun jakovuoro siirtyy eteenpäin kävi miten kävi. Voi sitten pelata puolikkaan tai täyden, miten nyt aika antaa myöten.
Mittailimme muuten jakoihin kulunutta aikaa ja jokainen jako asettui kymmenen ja viidentoista minuutin välimaastoon. Kymmenen minuutin jaoilla täyden pelin pelaisi alle kolmen tunnin, mikä ei olisi ollenkaan hullumpi juttu. Siihen on kuitenkin vielä jonkin verran matkaa, kun eräässäkin jaossa meni joku kolme-neljä minuuttia ennen ensimmäistäkään viskausta.
