Olinpas sattumoisin kyläilemässä ja valveilla riittävän myöhään, joten kävin kokeilemassa onneani MahjongTimen kanssa. Palvelimella oli kuin olikin enemmän pelaajia, kun poikkesin paikalla joskus yhdentoista aikaan. Pelejä ei ollut valtoimenaan käynnissä, kello taisi olla noin 12 Yhdysvaltojen ajassa, mutta huomasin riichi-pöydän, joka odotteli neljättä pelaajaa.
Pääsin siis saman tien pelaamaan. Pelini ei mennyt putkeen, päädyin maksamaan kaksi manganin hintaista kättä ja vaikka lopussa pari kättä voitinkin, jäin silti kirkkaasti miinuksille. En sentään viimeiseksi. Yhden käden sössin ihan itse, pääsin valmiiksi, ilmoitin riichin ja — nakkasin väärän tiilen pois, siitä oikean vierestä. Voittotiilikin tuli heti. Jos siis olisin nakannut oikean tiilen pois, niin ippatsu riichihän siitä olisi tullut.
Aina ei voi voittaa. Vähän tuli mokailtua tiukan aikapaineen kanssa. Kymmenen sekuntia ei ole riittävästi aikaa valita viskattava tiili monimutkaisesta chow-kädestä, jossa on paljon mahdollisuuksia. Pitäisi miettiä muiden vuoroilla, että mitä tehdä, jos käteen tulee joku tietty tiili, muuten aika loppuu kun se tiili kohdalle osuu.
Tiukasta tahdista huolimatta peli ei ole erityisen nopeaa, jonkun seitsemän jakoa kestäneessä yhden kierroksen pelissäkin meni lähes tunti. En kyllä vielä tällä kokemuksella uskaltaisi japanilaiseen seuraan pelaamaan.
