Kaikki mitä mahjongista tarvitsee tietää

Mah-Jong-Shop.com on näemmä lisännyt valikoimiinsa riichi-setin, joka näyttäisi kovasti samalta kuin oma riichi-settini. Laatikko on samaa mallia, mutta eri värinen — puu on eri väristä ja sisällä reunukset tyylikkäästi mustat.

Kuvien perusteella tiilet ovat kuitenkin tismalleen samat kuin omassa setissäni, nätti setti siis. Tämä setti maksaa 70 euroa, mutta postikulut ovat vain kympin.

Kokonaissumma on siis suunnilleen saman verran kuin Yellow Mountainin setillä (dollarin kurssista riippuen), mutta ainakin välttyy tullivisiitiltä. Toki jos onni on myötä ja Yellow Mountainin setti ei tulliin jää, pääsee halvemmalla, mutta sellaisten asioiden varaan ei välttämättä kannata laskea.

Moskovassa pelattiin hiljattain ensimmäinen MERS- eli Mahjong European Ranking System-luokitettu turnaus. Turnaus oli melkoinen floppi, ainakin järjestäjänsä mielestä. Turnauksen järjestänyt Mark Chizhenok (jos joku osaa kertoa, miten herran nimi pitäisi suomeksi kirjoittaa, saa kertoa) on pyytänyt Euroopan Mahjong-liittoa jättämään turnauksen huomiotta.

Chizhenokin mukaan venäläiset pelaajat eivät olleet vielä valmiita tällaiseen turnaukseen. Viralliset kiinalaiset säännöt olivat monille liian vaikea tai epämiellyttävä juttu ja osa pelaajista poistui turnauksesta tämän vuoksi. Säännöistä saatiin myös aikaiseksi runsaasti riitaa ja väittelyä.

Lopulta turnaukseen osallistui 18 pelaajaa ja voiton vei itävaltalainen Alexander Doppelhofer 22 pöytäpisteellä. Euroopan Mahjong-liiton johtajan Uwe Martensin mukaan turnauksen MERS-luokitus on voimassa, sillä itse turnausta ei järjestetty huonosti, vaikeudet johtuivat vain pelaajista.

Kurjin turnausreissu oli hollantilaisella Sandra van de Berktillä, joka saapui Moskovaan vain saadakseen selville, että hotellia, jossa hänellä oli varaus, ei ollutkaan. Huone oli maksettu jo etukäteen, mutta annetusta osoitteesta löytyi vain asuntoja. Hups. Van de Berkt sai lopulta huoneen lentokenttähotellista, mutta ei onnistunut löytämään turnauspaikalle ja joutui siten jättämään turnauksen väliin. Toivottavasti hotellihuone oli edes maksettu luottokortilla, jolloin rahojen takaisinsaamisesta on jotain toivoa.

Saksalainen mahjong-kauppa Mah-Jong-Shop.com on lisännyt valikoimiinsa uuden setin. Kyttäilen tuota, koska kuulin, että aiemmin ihailemiani Saksan mestaruuskisoissa käytettyjä tiiliä saisi tuolta jossain vaiheessa. Ei ole vielä näkynyt, mutta nyt tuli muuten vain hieno setti valikoimiin: musta eebenpuusta tehty setti.

Muovisia mustia settejä löytyy useammastakin paikasta, mutta tämä taitaa kyllä olla ensimmäinen eebenpuinen setti, jonka olen nähnyt missään. Eebenpuusta löytyy lisätietoa Wikipediasta — kyseessä on eri puolilla trooppista vyöhykettä kasvava puu, jonka keltainen ja hauras pintapuu ei sovellu puutöihin, mutta jonka tumma sydänpuu on erinomaisen kovaa ja tiivistä puuta. Se on niin raskasta, että se uppoaa veteen.

Eebenpuun kohdalla on sellainen pieni eettinen päänvaiva, että eebenpuu alkaa kai paikoin olla vähän uhattu; puu on vähän turhankin käyttökelpoista ja metsiä on hakattu vähän liikaakin.

Tämänpäiväisen peli-illan ohjelmassa oli mahjongia, ensimmäinen peli uusilla tiililläni. Hyvin toimivat, ja ilo noita oli katsella pelatessa. Kukaan ei edes tehnyt klassista "onko minulla tiili väärinpäin kädessä"-kömmähdystä puhtaanvalkoisilla lohikäärmeillä. Vaikutti myös siltä, että kiinalaisista numeroistakaan ei tällä kertaa ollut kummemmin vaivaa.

Sääntöinä kokeiltiin tällä kertaa World Series -sääntöjä ja luulenpa, että olen löytänyt suosikkini. Ei vähiten siksi, että voitin. World Seriesin pistekädet ovat mukava valikoima, joka kattaa kaikki olennaisimmat kädet. Valikoima tuntuisi hyvin tasapainotetulta ja viiden pisteen minimi on juuri sopivan haastava.

Viisi pistettä tarkoittaa siis tässä tapauksessa mitä tahansa kortilta löytyvää kättä. Roskakäsillä haetaan siis joko pelkkiä choweja, tuuli- tai lohikäärmepungeja, kongia tai suljettua kättä, ne kai ne helpoimmat suoritukset ovat. Ei siis lähellekään yhtä haastava, kuin vaikkapa virallisten sääntöjen kahdeksan pistettä, mutta vähän joutuu miettimään, mistä pisteensä hakee.

Pelasimme puolikkaan, aikarajoitusten ja hitaan pelaamisen vuoksi kokonaista peliä ei kannattanut haikailla. Peli alkoi omaan makuuni varsin mukavasti, kun voitin ensimmäisellä tuulikierroksella kaikki neljä kättä. Kolme ensimmäistä olivat pikkujuttuja — 10, 10 ja 15 pistettä — mutta neljännellä tärähti 135 pistettä. Pungikäsi (30 p.), yksi kong (5 p.) ja sitten se kirsikka kakun päällä: kolme peräkkäistä pungia (100 p.).

Jännitystä lisäsi se, että odotin kahta tiiltä, joista vain toinen viimeisteli 135 pisteen käden, toisella olisi jäänyt kolme peräkkäistä pungia saamatta. Olin päättänyt, että ensimmäinen otetaan ja onni oli myötä, kun parempi tuli ensin.

Sen jälkeen en sitten mitään voittanutkaan, mutta eipä tuo mitään. Viides käsi meni toiselle Mikolle — 10 pisteen roskaa — jonka jälkeen Riku napsi loput kolme: 10, 15 ja 30 pistettä. Näin ollen lopputuloksiksi kirjattiin minulle 450 pistettä, Rikulle 75, Ollille -125 (ei yhtään voittoa, mutta ei kalliita viskauksiakaan) ja Mikolle -400.

Täytyy nyt vielä jutella Lautapeliseuran foorumilla, mitä pojat säännöistä tykkäsivät, mutta luulen, että näillä mennään jatkossa. Peliajan ennakoimistakin auttaa, kun jakovuoro siirtyy eteenpäin kävi miten kävi. Voi sitten pelata puolikkaan tai täyden, miten nyt aika antaa myöten.

Mittailimme muuten jakoihin kulunutta aikaa ja jokainen jako asettui kymmenen ja viidentoista minuutin välimaastoon. Kymmenen minuutin jaoilla täyden pelin pelaisi alle kolmen tunnin, mikä ei olisi ollenkaan hullumpi juttu. Siihen on kuitenkin vielä jonkin verran matkaa, kun eräässäkin jaossa meni joku kolme-neljä minuuttia ennen ensimmäistäkään viskausta.